Maailma kaaoksessa - onko meillä oikeus juhlia?

Jokainen tätä blogia lukeva on varmasti tietoinen siitä, mitä maailmalla tapahtuu juuri nyt. Lähtökohtaisesti en ole halunnut sodista ja niiden tapahtumista kirjoittaa, vaikka ne kaikkia varmasti koskettavatkin. Eräällä yhteiskuntaopin kurssilla kuitenkin esitettiin hyvin mielenkiintoinen kysymys, joka liittyi oleellisesti käynnissä olevaan joulun odotukseen:

Onko meillä oikeus juhlia ja iloita, kun maailma on niin täynnä kärsimystä?

Itse olen henkilökohtaisesti oikeasti melko huolissani maailman tilanteesta. Venäjä ja Ukraina sotivat keskenään, Palestiina ja Israel taistelevat toisiaan vastaan, Filippiineillä ollaan huolissaan Kiinan laivoista. Suomen nykyinen hallitus ei herätä erityistä luottamusta, ja pian valitaan jo uusi presidenttikin. Olisi ihme, jos tilanne ei huolestuttaisi.

Muutenkin sodan älyttömyys ihmetyttää. Jatkuvasti puhutaan vain osapuolien etenemisestä ja siviiliuhreista, mutta entäs sitten he, jotka oikeasti ovat mukana sodan ytimessä? Olivat he sitten Ukrainan, Venäjän, Palestiinan tai Israelin sotilaita, ei heidän hengillään tunnu olevan mitään väliä isommassa mittakaavassa. Se tuntuu sairaalta ja kamalalta. Valtiot sotivat päättömästi toisiaan vastaan, päättäjät lietsovat vihaa entisestään, sotilaat ovat pelkkiä pelinappuloita. On vaikea ymmärtää, miksi yhdenkään maan johto haluaisi asettaa kansalaisensa tällaiseen tilanteeseen.

Nyt eletään joulukuuta, kaupat ovat täynnä koristeita ja potentiaalisia joululahjoja. Aamuisin avataan kalenterista uusi luukku ja ihmetellään, mitäs sieltä tänään löytyy. Itse olen aina ollut sellainen "jouluihminen". Joulu on omassa perheessäni perinteisesti merkinnyt rauhaa, iloa ja yhdessäoloa. Ja kieltämättä, talven synkkyydessä tällainen juhla ja tunnelma tulee todella tarpeeseen. Joskin joillekin tuo ilon juhla saattaa olla aivan päinvastainen, mikä on tietysti harmi. Joka tapauksessa, joulua intoillaan ja mainostetaan nyt kovasti. Eräs luokkalaiseni esittikin hyvän kysymyksen aiheesta. Onko oikein juhlia ja iloita, kun maailman tilanne on mitä on?

On tietysti ihailtavaa, että myötätuntoa ja solidaarisuutta sodan uhreja kohtaan löytyy myös meiltä Suomesta, vaikka emme itse sodassa olekaan varsinaisesti mukana. Myötätunto on sellainen piirre, jota itsekin arvostan suuresti. Mielestäni onkin tärkeää, että osoitamme tukeamme Ukrainalle ja toisaalta myös paheksuntaamme Venäjälle. Koko tilanne pitäisi saada pian päätökseen, jos haluamme vielä asua samalla planeetalla keskenämme.

Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että murehtimisesta huolimatta kykenemme jatkamaan omaa elämäämme. Muutenhan kaikki jumittuisi, eikä arki täällä Suomessa (tai missään muuallakaan) pyörisi suuntaan eikä toiseen. Lisäksi pieni tai isokaan ilo ei todellakaan ole pahasta tällaisten aikojen keskellä. Päinvastoin, erityisesti tällaisina aikoina ilon kokeminen on entistäkin tärkeämpää. Ihminen tarvitsee ilon ja mielihyvän tunteita elämäänsä. Se vaikuttaa niin psyykkiseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiin. Sanomattakin selvää lienee se, miten ankeaa elämä olisi ilman noita tunteita. Ja nyt kun ympärillä riehuu kaaos, on monen mieli maassa jo muutenkin.

On siis tärkeää välillä pysähtyä ja nauttia hetkestä, kenenkään ei pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä. Tuollainen ajatus kyllä kertoo myötätunnosta ja epäitsekkyydestä, mitkä ovat tietysti hienoja piirteitä. On kuitenkin aivan eri asia osoittaa tukeaan heikommassa asemassa oleville, kuin pakottaa itsensä elämään kurjuudessa. Loppujen lopuksi jokainen pieni naurahdus edistää omaa terveyttämme. Jokainen meistä ansaitsee kokea mielihyvää, missä muodossa se sitten tapahtuukaan.

Tällä kertaa vähän lyhyempiä pohdintoja. Oli vain pakko päästä tyhjentämään päässä pyörivät ajatukset jonnekin, kun tuo kysymys kerran niitä herätti. Mukavaa joulun odotusta siis kaikille. Erityisesti myös halaus teille, joille joulu merkitsee jotain ikävää.