Musta huumori

Jokainen on varmasti kuullut puhuttavan mustasta huumorista. Tuo huumorin alalaji onkin hieman monimutkainen asia monella tapaa. Jotkut perustelevat omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan mustalla huumorilla, jotkut taas sanovaat sen auttavan omien ongelmien käsittelyssä. Onko musta huumori hyväksyttävää?

Alkuun myönnän, että itsekin olen viljellyt hieman kyseenalaisia vitsejä muun muassa masennuksestani. Ja kyllä, se on itselleni hyvin tyypillinen tapa käsitellä vaikeita asioita. On yksinkertaisesti helpompaa puhua ongelmistaan humoristiseen sävyyn, kuin vuodattaa sydäntään vakavassa ilmapiirissä. Täytyy kuitenkin muistaa, että mustan huumorin käyttö ei sovi joka tilanteeseen. On huomioitava konteksti ja kohdeyleisö, sekä mietittävä onko aiheesta vitsailu sopivaa.

Mikäli harkitsee esimerkiksi viiltelyyn liittyvää vitsiä, kannattaa se suosiolla jättää vain sanomatta. Jos vitsailee tuollaisista asioista jonkun "henkisesti terveen" henkilön kanssa, ei hän sitä luultavasti ymmärrä. Muutenkin tuollainen todennäköisesti aiheuttaa toiselle vain epämukavan ja kiusallisen olon. Jos henkilöllä puolestaan on kokemusta viiltelystä, voi sellainen vitsi olla triggeröivä tai ahdistava. Kummassakin tapauksessa vitsailusta on siis haittaa.

Entäs sitten hieman lievemmät vitsit? Aiempi esimerkki viiltelystä oli melko raju, eihän kovin moni välttämättä viiltelystään edes kehtaisi vitsailla. Yleisempää voisikin olla nimenomaan esimerkiksi omasta diagnoosista vitsailu. Kuten aiemmin mainitsin, olen itsekin "syyllistynyt" tällaiseen. Se johtuu yksinkertaisesti halusta puhua omista ongelmistaan. Tällaisessa tapauksessa, vaikka halua onkin, ei asioista ole helppo puhua vakavissaan. Siksi oma ahdinko purkautuukin huumorin ja itselleen naureskelun muodossa.

Lisäksi tietysti aivan tavalliseen arkeen mahtuu tilaisuuksia synkälle huumorille. Joku saattaa vitsailla vaikka lapsen kustannuksella, tai laukoa kyseenalaisia vitsejä vaikka lemmikistään. Niidenkin soveliaisuus riippuu vahvasti siitä, kenelle ne on suunnattu. Hevosmaailmassa kuulee usein, miten omistaja uhkaa tehdä hevosestaan meetvurstia tämän käyttäytyessä huonosti. Kaikki hevosihmiset, todennäköisesti myös ei-hevosihmiset, ymmärtävät sen olevan vain leikkiä, eikä hevosta oikeasti haluta satuttaa.

On myös hyvin olennaista, ettei muiden ihmisten asioista vitsailla moiseen sävyyn. Vaikka jokainen varmasti joskus sortuu jonkinlaiseen itsensä pilkkaamiseen, ei muiden asioista tule puhua sellaiseen sävyyn. Tästä jälleen esimerkkinä masennukseen liittyvät kommentit ja letkautukset. Muutamat läheiseni, joilla ei itsellään ole kokemusta masennuksesta, heittävät välillä hieman inhottavia kommentteja - vaikka eivät he niitä loukkauksina tarkoita. Usein nuo vitsit ja kommentit tuntuvat vähättelevän tuota monimuotoista sairautta, ja yhdistävät sen lähinnä pelkkään alakuloisuuteen. Se turhauttaa itseäni, sillä masennuksella on todellisuudessa, ainakin omalla kohdallani, paljon laajempi vaikutus. Alakuloisuuden ohella vaikuttavat esimerkiksi jaksamisen puute, jatkuva väsymys, itsetuhoisuus ja monet muut haitantekijät.

Toisaalta kyllä ymmärrän, ettei heillä tosiaan ole kokemusta masennuksesta. Sitä on vaikea ymmärtää, ennen kuin se osuu omalle kohdalleen. Ja sama pätee tietysti mihin tahansa mielenterveyden häiriöön tai muuhun sairauteen, kuten vaikka syömishäiriöihin tai vaikkapa epilepsiaan. Itselleni yllä mainitun esimerkin mukaiset kommentit saavat aikaan vain kiusaantuneen ja ahdistuneen olon. Joissain tapauksissa tuollaiset vitsit saattavat kolahtaa arkaan paikkaan, oli aiheena mikä tahansa, kohteena kuka tahansa. Ikinä ei voi tietää, mitä tällainen kommentointi aiheuttaa toiselle. Siksi tulee nämä synkemmät vitsit pitää erossa toisten "ongelmista".

Rasistiset vitsit eivät ole mustaa huumoria, vaan ne viestivät vitsin kertojan omista ennakkoluuloista. Lienee sanomattakin selvää, ettei rasismi ole hyväksyttävää missään muodossa, ei edes "läpällä". Ylipäätään vähemmistöistä vitsailu ei ole okei. Myöskään vitsit esimerkiksi juutalaisista ja natseista eivät ole soveliaita. Toisaalta myös erityisesti näinä aikoina sodasta vitsailu on hieman mautonta.

Jos tämän tekstin lukisi esimerkiksi joku isäni kaltainen henkilö, olisi seuraava kommentti väistämätön: "Nykypäivänä ei kyllä saa sanoa yhtään mitään." Ymmärrän, että aiemmille sukupolville muutos on ollut suuri, kun ollaan vähitellen siirrytty kohti soveliaampaa ja hienotunteisempaa yhteiskuntaa. Rasistiset ja homofobiset vitsit tuskin herättivät ennen valtaväestössä juurikaan reaktioita. Nykyään taas sellainen kommentointi ei ole hyväksyttävää, ja hyvä niin. Vaikka se joillekin aiemmille sukupolville onkin hämmentävää ja tunteita herättävää, jopa turhauttavaa, on mielestäni suunta nimenomaan parempaan päin.

Isäni ja muiden sukulaisteni puheista olen saanut sellaisen kuvan, kuin nykyään oltaisiin paljon herkempiä. Hänen mukaansa elämme "toisten puolesta loukkaantumisen aikaa". Tietyllä tapaa ymmärrän tuon näkemyksen, ollaanhan nykyään paljon tietoisempia esimerkiksi vähemmistöistä. Mielestäni tuo "muiden puolesta loukkaantuminen" ei kuitenkaan ole huono juttu, vaikka hän sen siihen sävyyn esittääkin. On nimittäin tärkeää pitää ääntä myös heidän puolestaan, jotka eivät itse kykene syystä tai toisesta sitä tekemään. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöille osoitettu tuki rohkaisee varmasti myös heitä, jotka pelkäävät ilmaista itseään vapaasti. Lisäksi esimerkiksi rasismin vastaisessa taistelussa on tärkeää, että kaikenlaiset väestöt ovat siinä mukana.

Loppupuolella harhaudettiin ehkä hieman sivuraiteille, mutta mitäpä pienistä. Pointti on kuitenkin se, että mustan huumorin kanssa tulee olla hyvin tarkkana. Mikäli mahdollista, kannattaa sellaiset vitsit pitää vain omassa mielessään. Loppujen lopuksi emme kuitenkaan koskaan voi tietää, miltä toisen pään sisällä näyttää. Mikäli kuitenkin joku läheisesi heittää esimerkiksi itsetuhoisuudella sävytettyjä vitsejä, voi se olla eräänlainen avunhuuto. Sitä ei siis kannata sivuuttaa. Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

Ps. Jos et sitä oo vielä tehnyt, ota instagramissa haltuun @teinipaivakirjat_ ! Siellä ilmoittelen ja tiedotan aktiivisemmin blogin tapahtumista.